|
Post by Leenu on Feb 6, 2018 18:35:30 GMT 2
Kaarnakurun hoitajat kirjoittavat hoitomerkinnät tälle foorumille. Tänne kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen. Otathan hoitajana huomioon nämä asiat:♥ Ensimmäisellä hoitokerralla ei voi ratsastaa, ensimmäinen ratsastus tapahtuu aina Leenun valvonnassa ja ohjauksessa. Ratsastamaan pääsee aikaisintaan toisella hoitokerralla. ♥ Huolehdithan hoitoheppasi väkirehut valmiiksi. Nimetyt ämpärit löytyy rehuladosta. ♥ Pihattohevoset voi tuoda talliin hoidettavaksi ja varustettavaksi.
|
|
Hilla
New Member
Posts: 1
|
Post by Hilla on Feb 23, 2018 19:52:07 GMT 2
23. helmikuuta 2018 | Jadaida ja Kaarnakuru Pistävä hien haju levisi hallissa suhteellisen nopeasti, kun parisen kymmentä haavipalloilijaa heitti muutaman juoksukierroksen loppuverryttelynä. Joukkueen kapteeni kehui koko joukkuetta lujaan ääneen paetessamme vaatehuoneisiin, jossa kävin äkkiä suihkussa – unelmoiden jo pikkunokosista sohvan nurkassa ja illallisesta. Kuivatessani hiuksiani vanhalla pyyhkeellä kaivoin laukustani vaihtovaatteet ja näin, että minulle oli tullut muutama tekstiviesti. Kaarnakuru Leenu: Moikka! Oisko sulle sopinut tapaaminen tänään? Jaada on jo liikutettu, mutta voisin näyttää vähän paikkoja.
Kaarankuru Leenu: Tosiaan, jos sulle vaan sopii :-)
Hymyilin mielestäni huomaamattomasti, mutta ystäväni huomasi innostukseni istahtaessaan viereeni. ”Onks kyse siitä heppajutusta? Mitä mieltä sun äitis tästä on?” Iida kysyi pyyhkiessään naamaansa virnuillen. Huokaisin dramaattisesti ja huiskaisin häntä huivillani. ”Älä kysy tyhmiä, tietty on! Ja joo, tuut huomenna äidin tallille mukaan liikuttamaan muutamat ton kommentin takia,” naurahdin ja otin muutaman askeleen taaksepäin karkuun Iidan mailaa. Minä: Toki! Olin äsken treeneissä, mutta voisin saapua paikalle vaikka heti? En oo kovin kaukana tallilta!
Kaarnakuru Leenu: Mahtavaa! Tuu vaan tänne kun oot valmis :-)
Kirpeä pakkanen tuntui kuumentuneella iholla kieltämättä mukavalta, mutta kylmässä autossa istuminen ei olisi huvittanut sekuntiakaan. Auto käyntiin, puhallin ja istuinlämmitin täysille ja matka Kaarnakurua kohti saattoi alkaa! Ajomatka oli yllättävän lyhyt ja se taittui treenipaikalta nopeasti, ja autosta ulos astuessani kuulin muutaman iloisen tervehdyksen tallipihalla pyöriviltä ihmisiltä. Ensimmäisenä minulle kuitenkin esittäytyi itse Leenu, joka tuli matkallani parkkipaikalta talliin minua vastaan raikkaasti hymyillen. Kättelyn jälkeen pahoittelin hieman olemustani, mutta Leenu vain heilautti kättään. ”Älä huoli, ei meitä ketään oikeastaan ulkonäkö täällä kiinnosta. Mutta hei, mennäänpä vaikka ekana kattelemaan tallia ja esittelen sitten Jaadan sulle!” Ensimmäisenä Leenu esitteli minulle tallin yleiset tilat ja päätti alustavasti opettaa pikaisesti Jaadan iltaruoan teon. ”Sä opit ainakin nopeasti, eikö sulla ollutkin jotain muita hevosia tässä sivussa?” Leenu hymyili ja vastasi tämän hymyyn varmasti kolminkertaisella ilolla. ”Joo, hoidan äidin kanssa tämän kolmea hevosta aika säännöllisesti! Kiva vaan saada vaihtelua käymällä toisellakin tallilla.” ”Aivan, kuulostaapa kivalta. Onhan se varmasti mukavaa harrastaa oman äidin kanssa,” Leenu kommentoi yhä hymyillen, kun jatkoimme matkaa satulahuoneeseen hakemaan Jaadan harjoja. Rupattelimme enimmäkseen niitä näitä Leenun näyttäessä vielä loputkin tallista ja pienestä pihapiiristä, mutta hän kävi myös suhteellisen pitkäjänteisesti läpi hoitajan tehtävät ja erilaiset säännöt, ja lupasin tietenkin myöntyväni kaikkeen ja pitäväni kiinni tästä lupauksesta. Loppujen lopuksi päädyimme Jaadan karsinalle, jossa tamma heilutteli korviaan hieman epäluuloisen näköisenä, mutta tyytyi tutkimaan karsinansa pohjaa syömättä jääneen heinän toivossa. ”Olit siis toiminut vähän vaikeampien heppojen kanssa aiemminkin?” Leenu kysyi avatessaan Jaadan karsinan oven ja astuessaan puolikkaan askeleen verran sisälle. ”Joo! Yksi äidin puoliverisistä on hieman…lohikäärmeinen luonteeltaan ja toinen on ratsastaessa hieman haastava, eli ei näissä mitään uutta ole,” naurahdin ja astuin Leenun tilalle, kun nainen perääntyi paikaltaan rohkaisevasti. Jaada seisoi karsinansa keskellä korvat puoliksi takana, minua suorastaan tylsistyneenä tarkkaillen. Tarjosin tammalle kättäni, jota se nuuhkaisi välinpitämättömästi ja laskin varovaisesti, mutta määrätietoisesti käteni sen niskalle. Hieman se päätään heilautti, mutta myöntyi hellään silittelyyn vain muutaman sekunnin jälkeen. Harjasin tamman vain pintapuolisesti, vähän sen kiukkuisuuteen tutustuen ja Leenulle taustastani höpötellen. Vain muutaman kerran jouduin komentamaan Jaadaa kunnolla, enimmäkseen pääsimme lyhyestä hoitohetkestä läpi parilla pienemmällä torumisella. Kun olin saanut tamman harjattua ja loimitettua (myönnetään, jouduin väistämään enemmän lentävää jalkaa kuin aikoihin), jätimme tamman omaan rauhaansa syömään päiväheiniensä rippeitä ja palautin harjat pikaisesti Leenun jäädessä juttelemaan miehensä kanssa käytävälle. Esittäydyin palatessani Tompallekin, joka hymyillen kehui urheuttani. ”Ei meidän Jadaida mitenkään erityisen helppo ole, onnea vaan sen kanssa,” hän naureskeli palatessaan omien asioidensa pariin. Kävin vielä Leenun kanssa muutamat asiat läpi ja sitten saatoinkin lähteä takaisin autolleni. Maltoin lyhyen kävelymatkan pitää itseni kasassa, mutta autoon päästessäni kasvoilleni repesi normaalia leveämpi hymy, joka tuntui repivän kaikkia kasvojeni lihaksia. Tekstasin äkkiä Iidalle hyvät uutiseni ja lähdin ajamaan auton lämmettyä hieman. Kotimatkalla sain useamman viestin, joista suurin osa oli luonnollisesti Iidalta. Eräs viesti kuitenkin sai minut vain nauramaan ilosta kävellessäni asunnolleni. Kaarnakuru Leenu: Unohtui kokonaan kysyä, ehtisitkö tallille uudestaan vaikka heti ensi viikolla? Miten olisi vaikka maanantai?
|
|